Alkuinnostuksen jälkeen tuli arki, kooma, lamaannus. Tai vaan helteinen heinäkuu enkä oo kerenny koneen ääressä juuri istumaan. Mä en ees muista mitä mä oon viimeksi kirjoitellut. Nyt on ajatukset täyttäny uusi koti. Uusi koti on valmis vasta ens vuoden keväällä mutta tänään pistettiin nimet paperiin... nyt se on totta :) Ei ihan kokonaan oma mutta osa siitä, sellainen asumisoikeus. Ihanaa kuitenkin päästä aivan uuteen kotiin jossa kukaan ei oo vielä vetänyt vessaa tai leikannut leikkuulaudalla mitään.

Kesäloma olis nyt ohi. Huomenna arki. Mutta kesiksellä oltiin... parin päivän reissu kaksinaikaa Riikassa (vesi sateessa :D) ja sitten ukon vanhempien mökillä ja sitten mun perheen luo Savonlinnaan ja omalle mökille saareen. Mä oon viettänty tuolla saaressa kaikki lapsuuteni kesät... tai ne ajat jos en ollut mummolassa Savonlinnassa. Äiti ja isä teki aina kättäpäälle sopimuksen saareen mennessä että siellä ei sitten riidellä. Se on paikka johon ei mantereen pölyt yllä. Se on ainoa paikka maailmassa jossa mulla on sisällä niin rauhallinen ja hyvä olla. Siellä mun sielu oikeasti lepää. Se on oikeasti fyysisesti kaukana kaikesta... mennään mutkaisia teitä jotka pienenee ja kapenee, tulee lossi, asvaltti muuttuu hiekkatieksi ja lopulta suunnilleen kinttupoluksi... vielä venematka ja ollaan perillä. Pitää keskittyä perusasioihin. Ehkä sitä sitten myös päänsä sisällä jättää sinne kaupungin pölyihin kaikki arkiset murheensa.

Pappa syntyi siellä saaressa ja kotitalo on edelleen pystyssä. Papan sisaruksista ei ole kuin yksi enää hengissä mutta perilliset kaikki mökeillään siinä samalla rannalla... erikseen ja kuitenkin niin että mökille seuraavalle siirryttäessä kävellään toisen pihan läpi. Ihan oma kulttuurinsa ja kirjoittamattomat sääntönsä :)

Kuvia on tullu otettua ihan luvattoman paljon. Ostin vihdoin uuden objektiivin ja opiskellut kovasti kaikkea.. ihan perus tekniikkaa ja teoriaa. Parissa päivässä ukon vanhempien mökillä otin yli 400 kuvaa ja Savonlinnan reissulla viikossa 660 :) paljonhan siellä on sitä että samasta kohteesta monta eri tarkennuksilla, eri isoilla, aukoilla ja valotuksilla ja vaikka mitä. Saa sitten poimittua mieleiset ja kokeiltua kaikkea. Jotkut suoraan poistankin kun saan koneelle.. haluan vaan nähdä että mitä niillä ja näillä arvoilla kuvasta tulee.

 

Superkuu oli ihan mahtava. H-hetkeä edeltävänä iltana oltiin vielä saaressa ja siellä kun olis sitä päässyt kuvaamaan niin olis ollut mahtavaa... näytti silloinkin hienolta. Jouduin nyt "tyytymään" kuvaamiseen keskustasta, viidennen kerroksen parvelleelta.

Savonlinnassahan on nyt menossa oopperajuhlat. Koko kaupunki herää eloon aina heinäkuuksi. Se on kuin olis ulkomailla. Ihmisä tulee ja menee, lippakioski on täynnä aamusta iltaan ja entäs ne oopperaan menijät iltaisin. Niitä vasta on hauska seurailla. Tosin heräsin yhtenä yönä kun joku älypää kännykästä soitti oopperaa kerrostalojen sisäpihalla jossa kaikuu valtavasti! En kauheasti osannut neljän aikaa aamulla oopperaa osannut arvostaa. Nyt sattui olemaan Amorphis linnassa keikalla mutta eipä ollut huomannut katsoa aiemmin, olis voinut mennä kuuntelemaan. Oli varmaan hieno kokemus sekin. Kuuntelin vaan lähinnä linnaa olevalta terassilta, johon äiti ja isä meidät päästi kaksinaikaa viettämään ruoan merkeissä.

Emännän kolmevuotis synttäreitä vietettiin siellä ollessa myös. Olipa jopa kaikki isovanhemmat paikanpäällä kerrankin :) Nyt sitten alkaa kolme vuotiaalla olee sitä pienen pientä tilpehöörää varastossa. Että onneksi on pussiton pölynimuri kun niitä kaikenmaailman imuriin menneitä kenkiä ja pieniä tuttipulloja joutuu alkaa takaisin kaivelee ;)

Kerrankin voin sanoa että loma oli rentouttava ja mun pään sisällä on taas monta asiaa saanut paikkansa ja sopivat mittasuhteet. Nyt mä mielikuva sisustan ja yritän pysyä housuissani :) Ensin kuitenkin lauantaina pienen päivänsäteen ensimmäiset synttärit ja mun ensimmäisen kummipojan rippijuhlat. Hui! Kummipoika kun syntyi ja mä pääsin ripille sinä kesänä niin ajattelin että mähän olen aivan kurppa kun tää poika ripille pääsee... näin kai sitten ;)

Nyt aaltojen keinuttamana höyhensaarille, hyvää yötä <3

 

Huuh!!! Mä en ookkaan kirjotellu pitkään aikaan mitään... en mä oikee tiiä mitä mä oon puuhannu mut vähän kaikkee ja kamalan paljon. Edellinen juttukin oli jääny julkaisematta ja roikkui tuolla luonnoksena... hah! kesä kuuma... tsiiiiiisus!! kylmä siellä on. Nahkis kurkkuun asti kiinni sai tänään lähtee ulos.

Mökillä kerettiin viettää yks vuorokausi edellisellä lämpimällä jaksolla. Nyt ei ainakaan ollu hyttysiä liikenteessä laisinkaan :) Ilta oli muutenkin lempeä... ensin otettii ison ukon kanssa kunnon hiet pintaan pihalla gymstickien kanssa ja sit saunaan. Miten se järvi tuntuukaan aina illaksi tyyntyvän niin kauniiksi. Uimaan mua ei kyllä todellakaan saanut vielä :D Koko muu perhe kyllä kävi.

Harmillista että unohdin kameran tällä kertaa ottaa mukaan... kännykällä vaan sitten sai napsia. Siellä kun liikkuu jos jonkin moista ötökkää joiden perässä pitkin pusikoita on kiva ryömiä kuvia ottamassa. Mutta ruokaa on kiva laittaa, jos en hermostu alkeellisiin olosuhteisiin. Alkaa onneks pikku-ukko olee niin innokas ja osaava apumies että käy mielellään esim kasvikset järvessä huuhtelemassa kun siinä lähellä pihalla ruokaa laittelen.

Edellisessä postauksessa höpöttelin farkkuprojektista. Toiseen lahkeeseen oon saanut pitsin taakse ja aseteltua kivasti repaleet niin että pitsi näkyy. Työ on hidasta koska teen sen käsin ja farkut jalassa. Jalka kyllä näyttikin siltä että neulalla on tökitty :D

Välipalaa piti siis taas välillä tehdä niinkuin tavallista kun on joku enemmän aikaa vievä projekti menossa. Koska pitsiä jäi ja yks eestaas varastoon ja takas veivattu college oli taas tällä kertaa kaapissa niin päätin tehdä siitä mieleisen... teksti ei oikein nyt silmää miellyttänyt. Mistä lie alemyynnistä joskus tämänkin ostanut. Mustaa kangasmaaliakin oli askarteluarkussa melkein täysi purkki niin sain maalattua ruusut kallon ympärille.

Nyt on tiistai... perjantaina olis juhannus. Ei yhtään siltä tunnu. En mä mitenkää erityisesti ole juhannusta vuosiin ja vuosiin edes juhlinutkaan, ihan perheellä oltu mökillä tai kotona. Nyt ukko menee vielä yöksi töihin. Lupasin sitten ottaa pienen päivänsäteen hoitoon niin pääsee hänen vanhempansa juhlimaan :) ihanaa. Saa nähdä mikä meno on nyt päällä kun konttaa kovaa. Viimeksi vasta harjoitteli. Tulisi vaan lämmintä niin pääsis tuohon pihalle leikkimään, hiekkalaatikkotreffeille naapureiden kanssa.

 

 

 

 

Huomenta lämpimältä parvekkeelta!

Jo on aikoihin eletty!! Mähän en todellakaan ole mikään auringon ottaja... ehkä siitä syystä että palan todella helposti, enkä rusketu. Tosin, nyt lasten saannin jälkeen tämä on jokseenkin muuttunut. Oon alkanut ruskettuu, en mikään pähkinän ruskea ole mutta sentään vähän ruskea. Palamista saa varoa vieläkin mutta en sentään oo onnistunut nyt saamaan tyyliin jotain käden kuvaa jalkaani hetken auringossa istuskelusta.

Eilen vietettiin veljen perheen kanssa Kreikkalaista päivää eli tehtiin lähinnä ruokaa siihen tyyliin ja maustettiin sieltä tuoduilla mausteilla. No... yhdet ouzot napattiin vähän niinku jälkkäriks:) Pikku-ukko pääsi siis kummisedän kanssa keittiöön ja se on ollutkin onnensa kukkuloilla siitä nyt.

Meillä paistaa tuo iltapäivän aurinko tähän parvekkeelle ja sisäänkin ikävä kyllä. Joutuu siis pitää kaikki verhot visusti kiinni ettei kämppä muutu ihan saunaksi. Olo on muutenkin sielä kuin sinitarralla. No... ekaa kertaa varmaan sitten ihan teinivuosien linnoittauduin eilen tähän partsille lasten kanssa illalla itseäni kärtsäämään. Lapsille otin ämpärillisen vettä ja leikkiastiat. Aurinkosuojapuvut päälle ja siinähän saivat rauhassa puljata ja kastella. Tulipahan huuhdeltua partsin lattialta siitepölyt pois :)

Ihan mahdottoman loistava pieni makea herkku iltojen iloksi tai kuumiin kesäpäiviin on pakastetut vihreät viinirypäleet. Helpointa olis kun irrottaisi kaikki valmiiksi ja pesisi kippoon. Mä olin nämä vain huutaissut ja työntänyt pakkaseen. Vielä kun antaa niiden hetken aikaa olla pakkasesta ulkona ennenkuin alkaa syömään niin ovat herkullisimmillaan. Sellaisia ihanan hileisiä.

Aiheesta sitten ihan kukkaruukkuun...

Mun ystävä tekee erilaisia luontaishoitoja. Hän on tehnyt mulle useampia erilaisia. Enkeliluentoja ja kristalleilla... Hän teki mulle taas kristalleilla yhden. Mä en oikein edes tiedä aina mihin uskoa ja meneekö liikaa mun käsityskyvyn yli mutta... jotenkin silti nää iskee aina tosi lujaa. Ensimmäisen hän teki mulle joskus puoltoista vuotta sitten syksyllä... se oli aivana erilainen kuin tämä.  Vois luulla että kun hän tuntee mut niin on helppo ottaa siihen niitä teemoja jotka mua ehkä askarruttaa mutta en mä siihen usko. Ostin häneltä myös äidilleni tällaisen yhden hoidon.. Äiti rakastaa kiviä. Tuli kyllä niin äidinkin elämään sopiva juttu että meinasi mullakin itku tulla kun sitä luin. Aina nuo on sellaisia että pitää ottaa oma rauha niiden lukemiseen sillä niitä tunnereaktioita ei vaan voi mitenkään estää. Ei sillä että pitäisi, mutta ne on vaan pakko lukea rauhassa.

Tämäkin nyt tehty hoito käsitteli juuri niitä teemoja joita oon tuntenut tässä kolmenkympin kriisissäni. Kriisi tosin on ottanut helpottamaan päin ja oon vain ajatellut olevani sinut tämän uuden numeron kanssa. Kaikki mitä ystäväni kirjoitti ja mitä mulle oli kristalleilla annettavaa käsittelli tätä teemaa syvällisemmin... numeroiden takaa. Ihan käsittämätöntä, ihan uskomaton fiilis. Se voimakas ja sisäisen valon fiilis mikä mulla on ollut tuli vain vahvemmaksi, eikä se liity yksin numeroihin, vaan oman itseni löytämiseen, siihen mitä mä olen tänä päivänä ihmisenä.

Mä ajattelin ensin liittää tuosta tekstistä vain pienen pätkän... mutta liitämpä sen lähes kokonaan lukuunottamatta ihan niitä henkilökohtaisia juttuja alussa. Tämä on kaikille naisille, kaikille oman kriisinsä kanssa taisteleville, oli se ikään tai elämään tai vaikka naiseuteen liittyvää :) Loppuun laitan vielä kuvan kristallimandalasta joka on mulle tehty. Mandalassa on mun kreikasta ystävälleni tuomat kiteet myös mukana.

 

Haavoittuvaisuus, naisellisuuden voima, rohkeutta olla herkkä ja haavoittuvainen, silti tietäen koko ajan että omassa voimassasi, mikään ei koskaan voi haavoittaa. mikään ei pysty särkemään sitä upeaa valoa joka sinä olet.

Hoitoosi tuli tämän jälkeen niin syvä rauha! Tämä osa sinua vain luottaa, sen ei tarvitse todistaa mitään, ei mennä läpi harmaan kiven, ei tarvitse todistaa pärjäävänsä, koska se tietää että sinä pärjään aina.

Tämän jälkeen näytettiin sinun koko sielu perhe sinun ympärillä, kaikki lähettämässä valtavan määrän rakkautta sinulle, Se oli niin kaunista ja se tunne lataus oli niin voimakas että minuakin rupesi itkettämään. He ovat niin läsnä sinun luonasi, eteenkin haluttiin tuoda esille, että äitisi korkeampi olemuspuoli on aina läsnä, vaikka että juuri silloi olisi fyysisesti lähekkäin. Hän on luonasi <3

sydän chakraasi puhdistetaan ja avataan, ja enkelit suojaavat sen. Voit turvallisesti avautua kuulemaan sydämesi ääntä, sydämesi ohjaus tulee aina puhtaasta valosta, sinun sielustasi, voit aina luottaa siihen, tiedät että se puhuu aina totta <3

"Herkkyyden löytäminen naiseudesta, syvän voiman löytäminen herkkyydestä, ei ole mitään mitä sinun tarvitsisi esittää, tai olla, sinä omana itsenäsi olet riittävä, Sinä omana itseäni olet täydellinen, juuri sellaisena kuin olet. Jokaisella ihmisellä on oma upea valonsa, sinun ei tarvitse muuta kuin loistaa tuota sinun upeaa valoasi. Sinä olet kaunis, sinä olet täydellinen. Luota siihen joka hetki <3

Kun aika on oikea, sinä tiedät mitä polkua lähteä kulkemaan, sinä tiedät mihin suuntaan lähteä, se voi vaatia pienen uskallus loikan, mutta sekään ei enää tunnu niin pelottavalta, sillä luottamus siihen mitä kohti olet menossa on niin luja, että se kantaa. Ihan kaiken yli.

Arkkienkelit Mikael ja Metatron ovat voimakkaasti sinun mukanasi, he ovat se eteenpäin vievä voima. Myös äiti Maria on läsnä, hän on se joka muistuttaa sinua sydämen herkkyydestä, äitiyden herkkyydestä. Kokonaisuuden luomisesta, voimakkaan eteenpäin vievän energian ja sen pehmeän naisellisen energian yhdistämisestä.

Kuvan alanurkassa yrityksen nimi... jos alkoi kiinostaa kristallit tai vaikka voima eläimet niin kannattaa pistää postia. Tiedän että tämä henkilö tekee näitä asioita suurella sydämellä ja laittaa itsensä aina likoon.

Aurinkoa päivääsi! <3

 

 

Tule takaisin aurinko ja lämpö! Niin ihanan helppoa hypätä lasten kanssa pihalle... tyypit leikkii tyytyväisenä ja äiti makoilee nurmikolla ;) Mä joka en rusketu, tai en ole ennen ruskettunut niin oon ihan jopa saanut väriä pintaan.

 

Johan taas on ideajonoa kertynyt... ihan kaikkee tekis mieli tehdä. Joutuu taas ihan taistelee itsensä kanssa että tekis edelliset projektit loppuun. Sit pitää tehdä sellasia nopeita välipalaprojekteja joissa ei mee kuin hetki... sellasta pikaruokaa mun askartelevalle sielulle.

Pidempiaikainen homma otettiin pikku-ukon kanssa kun alettiin kerää sille kansioo johon saa laittaa kaikkia kivoja ruoka ja leipomisohjeita. Se kun lukee kaikki noi yhteishyvät sun muut ja ihastelee kaikkia ruokia siellä. Saa nyt sitten aina itse valita reseptit mitä haluaa sieltä leikata säästöön. Kari Aihinen eli Karihaihinen on meillä nyt tosi kovassa huudossa:D.

Törmäsin honkkarissa tällaisiin naulakoihin tässä yks päivä. En ihan tarkkaan kassalla ollessani tienny mitä niistä tekisin mutta kotimatkalla jo alko ide jalostumaan. Penskat käy pyyhkimässä kaapin ovessa roikkuvaan käsipyyhkeeseen aina suunsa ruoan jälkeen vaikka kuinka tolkutan että sitä paperia lapset, sitä paperia...  Päätin keittiössä olevaan puiseen sivupöytään ruuvailla koukut kiinni ja pieniin klipsuihin laittaa ukon mummolta perityt ruudulliset keittiöpyyhkeet lapsille omiksi pyyhkeikseen. Pyyhkeitä on kaapissa vissiin vielä neljä kappaletta niin aina saa vaihdettua puhdasta ja samanlaista. Vanhat pyyhkeet on ihanan pehmeät ja imukykyiset. Lapsetkin tietävät että ne on isomummulta kotoisin.

Noooh.. oma projekti jota ei tilanteen pakosta kerkii saamaan kerralla valmiiksi ja joutuu väsäilee tässä muiden hommien lomassa on housujen tuunaus. Mistä lie yhtäkkii tuli valtava tarve saada moiset. Onneksi käy kätevästi kun voi housut jalassa niitä nyt alkuun työstää kun repii noita lankoja viilletyistä paloista irti.. Koska saatavilla ei ollut nyt oikeita farkkuja (en siis viitsinyt alkaa niitä rikkomaan mitä kaapista tällä hetkellä löytyi ja pakko oli alkaa tekee heti eikä kohta :P), niin tyydyin tällaisiin johonki denim housuihin. Revityn kohdan taakse laitan vielä mustaa pitsiä ja sekin löytyy askarteluarkusta valmiina kun en raaskinut heittää pois lyhyttä pitsimekkoa jonka helmaan tuli reikä. Onneksi tulee välillä säästettyä kaikenlaista juurikin askartelutarkoituksessa ;)

Tässä siis housut työn alla... viillot jatkuu tuonne polven alapuolelle asti eli tovi menee tuota lankaa pinsettien kanssa nyppiessä:D

Taisin horista tässä taannoin jotain ikäänkuin risotosta joka onkin tehty quinoasta. Kokeilin taas tehdä mutta tällä kertaa en laittanut sitä riisiä sekaan ollenkaan vaan ihan kokonaan sitä quinoaa. Ai ai.. tykkään ihan hirmusti!

Herkkusieniä

Kevätsipulia

Valkosipulia

Oliiviöljyä

Mustapippuria ja sormisuolaa

Timjamia

Quinoaa

vettä

Valkoviiniä tai valkoista balsamicoa

Parmesan raastetta

Ja määrät... hmm... mä kun en vaan osaa mitata... en määriä, en aikaa. Herkkareita oli sellanen rasiallinen ja quinoaa ehkä kaks desiä. Quinoahan pitää huutoa ennen keittämistä. Mä kuullotin herkkarit ja sipulit kasarissa, lisäsin mausteet, lisäsin quinoat ja sitten hiljalleen vettä niin että tuli kypsäksi. Jossain vaiheessa lisäsin tuon vaalean balsamicon kun vielä oli vettä jäljellä. Valkoviininkin laittaisin niin että kerkeää hetken kiehumaan... Sitten kun quinoa oli kypsää ja imenyt nesteen, sekoitin joukkoon parmesan raasteen. Koko komeuden olis kruunannut kyllä vielä tuore persilja silppu annoksen päällä mut sitä ei ikävä kyllä tällä kertaa kaapista löytynyt. Nams!

Nyt alan odottelemaan mun vanhempia kylään... enkä oo yhtään ainut joka mummoa ja vaaria odottaa pitkän matkan takaa <3

 

Ihana kesä. Toivottavsti se nyt olis täällä. Tänään kyllä mitä pidemmälle päivä eteni, sitä enemmän alkoi lattia muistuttaa sinitarraa.

Eilen laiskotti ruoanlaitto osastolla. Lapset pyöräili ja käveltiin tuohon lähelle syömään. Hyvin upposi penskoihin lihapullat ja muusi. Niin ihana pieni emäntä oppinut pyöräilemään... ja siinä on itse ihan hämmennyksissään miten hienosti sellainen elohopea osaakaan keskittyä. Kieli keskellä suuta painaa menemään ylämäet ja kaikki. Tuunasin veljensä vanhan tumman lilan pyörän liimaamalla siihen sellaisia liloja timanttitarroja :) Kovin oli tyytyväinen.

Kokeilin tuollaista helinäkeijun nutturaa... vähän on vielä niskassa lyhyttä tuo hius mutta melko hyvin jo saa. Sitä hämääntyy itsekin kun edestä tulee olkapäille reippaasti ja takaa on paljon lyhyempi... sillälailla jyrkästi laskeva linja. Ylikasvanut malli, mutta en tiedä mitä tekisin. Mekon toin kreikasta... sellainen oikee tyttömekko :D Pitäis hirveen paljon enemmän vaan laittaa päälle mekkoa. Mul on aikas monta niitä mut kun housut on niin kätevät ja mä niin liikkuvainen että on vaarassa sellainen  marilynefekti... joka ei ole yhtään niin glamouria tihkuva :D

Olisko voinut olla parempi lenkki ilma illalla. Niin lämmintä ja tyyntä. Tosin mun kesien inhokki, luomakunnan turhakkeet, ystävämme hyttyset meinas syödä loppumatkasta hengiltä kun oli hikinen iho. Mutta tuola mä tuijottelin rusakkoa tuomen kukkien tuoksussa :) Päivän kun tuossa puuhaillut lasten kanssa ja illalla pistää salsat soimaan korviin, lähtee luontoon joka vieläpä alkaa olemaan päivä päivältä vihreämpi ja kauniimpi niin kyllä siinä päivän möly ja häly häviää päästä :)

Tämä siis eilen. Tänään... multa pyydettiin jotain todella suurta. Asiaa josta mä olen aivan valtavan otettu ja se on suuri kunnia. Mä olen liikuttunut. Yhdelle perheelle pitäisi saada perhekuva... heistä ei koskaan keretty sellaista valokuvaa ottamaan jossa olisi koko perhe. Nyt mä saisin piirtää koko perheen samaan kuvaan. Jotenkin se tuntuu aivan mielettömän suurelta vastuulta mutta niin suurelta kunnialta että ihan kylmät väreet menee.

Piirsin joululahjaksi mun veljen perheelle heistä perhekuvan pienen päivänsäteen ristiäisissä otetusta kuvasta. Siinä kuvassa oli niin paljon tunnetta ja se oli niin herkkä että sen tekeminen oli tietyllä tavalla henkisesti tosi uuvuttavaa. Siihen antaa itsestään niin paljon, lataa niin paljon tunteita, vaatii itseltään täydellisyyttä. Kuvaa joutuu katsomaan niin tarkkaan havaitakseen kasvoista jokaisen pienen varjon, juovan ja uurteen jotka tekee piirroksen juuri sen ihmisen näköiseksi. Sitä uppoaa kuvaan niin kokonaan että se tunnelataus mikä siinä tulee ainakin mulle, on jotain ihan mieletöntä. Mä hetkittäin itkin sitä tehdessäni, mua itkettää jo nyt kun ajattelen tuon kuvan piirtämistä.

Vaikka mä tykkään piirtää just lyijykynällä ihmisvartaloita ja nimenomaan niitä valoja ja varjoja mahdollisimman tarkkaan niin ei mikään muu piirustus aiemmin oo sellaisia tunteita aiheuttanut vaikka aina vaadinkin itseltäni paljon. Mua melkein pelottaa  tuota alkaa tekee mutta ehdottomasti haluan sen tehdä koska tiedän miten paljon se tälle pienelle perheelle, äidille ja kahdelle pienelle pojalle merkitsee. Suurta rakkautta.