Siinä viirauksessani sitten täällä toissailtana pyörin. Jotain tekis mieli tehdä. Ranneke on kesken mutta jotain "välipalaa" pitäisi saada. Eksyin täältä blogeihin ja sitten instagramiin ja voihan nenä!! Lampun varjostimia päällystettynä kahvinsuodattimilla ja paperilla. Tuollainen mun on nyt pakko saada. Kuinka ollakkaan kaapista löyty tuollaiseen pieneen pöytälamppuun sopiva valkonen varjostin ja paketti ikean valkoisia servettejä. En nyt oikein taas tiennyt että miten ja mistä pitäisi aloittaa mutta aloitin kuitenkin.

Lopulta pari iltaa meni kun liiman piti antaa kuivua välillä ettei rikkonut sitä mitä oli saanut valmiiksi mutta aika hauska sanoisin:) Tuon vaaleanpunaisen ruusukuvionkin olen pelkkään valkoiseen varjostimeen servettilakalla laittanut kankaasta muutama vuosi sitten. Sen kyllä nyppäsin pois ensin tätä varten.

Tilattu klpisuranneke on viittävaille valmis sekin. Yksi kerros lisää korkeutta ja sulkukierros vain virkaten. Kälyn ystävä olisi vissiin vailla myös jotain klipsuista mutta tälläkertaa saisi vissiin tehdä kaulakorua. Se on kiva tehdä kun valmistuu nopsaan mutta klipsuja meneekin paljon enemmän. Mun on aina kauhean vaikea hinnoitella työtäni. Olen kai liian vaatimatonkin siinä. Näistä erikseen multa tilatuista siis otan pienen maksun. Suurimman osan olen ihan antamisen ilosta tutuilleni antanut mutta niiden tuttujen kautta sitten tulee aina näitä jatkotilauksia :)

Eilen olin jotenkin aivan kamalan pahalla päällä. Olisin voinut myydä elämäni halvalla jollekin muulle ja ampua perheeni raketin kyydillä vaikka kuuhun. Tänään taas sitten aivan toiosenlainen päivä. Se on kyllä välillä niin siitä kiinni että millä jalalla nousee ja joskus kun koko perhe nousee aamulla sillä ärinäjalalla niin päivästä ei meinaa tulla yhtään mitään. Tänään kuitenkin askarrelltiin koko porukka pöydän ääressä pääsiäis oksia ja kokkailtiin tuon nuoren apukokin kanssa ruokaa.

Mun viisi vuotias poika on sellainen nuori kulinaristi ja kova tekemään ruokaa. Usein mukaan otankin ja silloin vasta se ruoka maistuukin hyvältä kun se on itse tehtyä. Mä haluan että lapset tietää että ruoka ei tule jääkaapista valmiina pöytään vaan se pitää itse tehdä. Ruoan laittaminen voi olla kivaa ja ruoan pitää olla värikästä. Raaka-aineita pitää maistella ja haistella, valmistuvaa ruokaa tarkkailla eri valmistusvaiheissa eri aistein ja ruoka katetaan kauniisti pöytään. No ei tartte alkaa arkena pröystäilemään mutta kunhan on siististi esillä ja koko perhe pöydän ääressä ainakin kerran päivässä samaan aikaan. Vihreää tankoparsaa olen kaupassa pyöritellyt monta kertaa taas kädessä kun sitä on kauppoihin ilmestynyt mutta tänään sitten ostin sitä herkkua. Tehtiin risottoa ja appelsiini-fenkoli-sipuli salaattia.