Oooiii vooi on taas ikävä Kreikkaan. Ukko jo katselee uusia matkoja... että jos yksi vielä nyt kesällä, sellainen oikea pikalähtö. Pitäisi kyllä ottaa sitten ihan pelkän rentoilun kannalta se reissu, sillä keskellä kesää siellä on mun Suomalaiseen ilmastoon tottuneelle ruumille liian kuuuuuma!:)

Ajattelin vielä jakaa vähän kukkakuvia ja jotain muuta pientä... musta niitä on niin hauska ottaa. Mönkiä pitkin poikin ja etsiä kaikkea kivaa kuvattavaa.

Siellä Ierapetran tavernassa istuessa kun aloin miettimään että kuinka hyvin sovittais sinne koko mun perhe ja puoli sukua, mut valtasi aivan mieeeletön ikävä. Mun tuli siis ihan hurja ikävä mun veljeä, sen vaimoketta ja pientä päivänsädettä. Siis ihan sellainen käsittämätön fiilis että sais olla niiden kanssa jossain tuollaisessa paikassa yhdessä... että me vaan niin sovittais sinne ja miten ihanaa se yhdessä olo olisi. No... me yritetään korvata tätä vääryyttä ettei päästy vielä yhdessä reissuun, niin ens viikolla lauantaina kreikkaloimalla meillä. Tehdään Kreikkalaista ruokaa uusista mausteista ja jos sää sallii niin syödään ulkona parvekkeella... josko soitetaan vähän Kreikkalaista musiikkiakin :D Menuhun kuuluu tietty horiatiki eli kunnon maalais salaatti, jotain mezejä, tzatzikia ja grillataan varmaan kanaa. Ouzo pullosta otetaan siivut ja jälkkäriksi pitää tietty tehdä jotain äklömakeaa baklavaa tai muuta herkkua :)

Nää on kaikki kukkakuvat siitä meidän hotellilta otettu. Kohta alan taas kuvailemaan kaikkea täällä rakkaassa kotimaassakin kasvavaa ruohon kortta ja maan matosta. Voikukat ainakin on vallanneet jo kaikki nurmialueet keltaisena merenä:)

Suuren kuvan keskellä pienen pieni leppis. Tänään tunsin itseni ihan yhtä pieneksi kuin tuo leppis... nyt kun näitä isomummuja ja pappoja on lastenkin elämästä poistunut ja meillä ei ole asiaa mitenkään piiloteltu vaan puhuttu rehellisesti asioista lapsen ikätaso huomioiden niiiiin pikku ukko kysyi tänään multa että "ettehän te vaan mene sinne taivaaseen ennenkuin hän ja sisko ovat tosi isoja... kun eihän me sitten enää nähtäis... kuka meitä sitten hoitaisi.. ja meillä tulis ikävä yms yms". Jouduin nielasemaan pari kertaa, kokosin itseni ja tottakai tässä vaiheessa lupasin neljävuotiaalle että ei tietenkään mennä! Ollaan täällä heidän kanssa niiiiin niiiiiin kauan. Ollaan siis puhuttu että joukoista poistuneet ovat menneet taivaaseen, jossa heillä on hyvä olla nyt. Sieltä meitä katselevat ja me täällä voimme heitä muistella ja vaikka heille jutellakin jos siltä tuntuu. Pikku ukko on ollut huolissaan sitten esim mun vanhempien edesmenneen koiran kohdalla että onhan sillä pallo siellä mukana. Kovin konkreettisesti nuo lapset ajattelevat vielä tuon ikäisenä:) Mä en halua kuitenkaan jättää lapsia pimentoon tai valehdella ettei kuolemaa ole. Se on osa elämää siinä missä syntymä ja täysin luonnollinen asia. Tottakai pitää huomioida kun jutellaan että minkä verran lapsi on vielä valmis ymmärtämään ja ottamaan vastaan mutta siinä samalla sitä itse palaa perusasioiden äärelle.

Toisaalta lapsen luontainen positiivisuus on varsin ihailtavaa josta voisi ottaa mallia itsekin. Nyt kun todettiin että tämä isomummo on mennyt taivaaseen ja pappa samoin niin onhan meillä edelleen yksi isomummo jäljellä :)

Tänään kävin aamulla ideoimassa vähän serkulleni valmistujaislahjaa kaupassa ja sitten juotiin kahvit naapuriemännän kanssa. Tein ihan huippuhyvää quinoa risottoa kalan lisäkkeeksi, pitää yrittää kirjoittaa sen ohje jossain vaiheessa ylös... lapset kun oli saatu suunnilleen nukkumisvalmiiksi, mä lähdin vielä joitaa omaa korvienväliä ja kuntoa salille "veneilemään" eli soutamaan soutulaitteella. En vielä ole tottunut yhtään kesän aukioloaikoihin ja taas tuli kamala kiire. Jottei mun päiväni näyttäisi pelkältä herkuttelulta niin kerrottakoon rehellisesti että ipanat oli väsyneitä ja kiukkuisia ja riekkuivat kuin kaksi pientä apinaa. Keittiön lattia vaatis pesua kun sotkin, mutta en jaksanut tänään pestä. Treenitrikootkin jouduin ottaa märkänä narulta päälle, oli hiukka inhokin tuntuiset, ja sinne ne meni taas pyykkikoriin joka sekään ei ikinä tyhjene :D

Iltapalaksi hurjan nälkäisenä sitten tällainen pieni naisellinen annos iltapalaa. Maustamatonta jogurttia, banaania, paahdettuja sesaminsiemeniä, intiaanisokeria ja homemade mysliä. Tulipa muuten aivan hurrrrjan hyviä noista sesamin siemenistä kun paahtoi:)

 

Nyt pitäisi taas nukkumattia mennä vikittelemään...

Tällainen löytyi jostain laukun pohjalta tänään. Siitäpä ajatelma tälle päivälle :)

Hyvää yötä.