Tänään on keskiviikko... sunnuntaina kohti Kreikkaa, Kreetan saarta. Sormet syyhyten jo tyhjensin kameran muistikorttia että pääsee taas kuvaamaan. En todellakaan mikään pro ole mut tykkään kuvata ja kokeilla kaikkea kivaa kameralla. Sieltä linssin takaa maailma näyttää ihan toisen laiselta... huomaa sellaisia pikku juttuja joita ei muuten huomaakaan. Kreikassa mä niiiiin tykkään niistä vanhoista rapistuneista ovista ja parvekkeista. niit kuvii on ehkä miljoona ja silti mä henkäilen niille aina uudestaan ja uudestaan :)

IMG_1377-normal.jpg

Parvekkeita, parvekkeita...

IMG_1428-normal.jpg

IMG_1384-normal.jpg

Tuo edellinen kuva tais olla jo jossain aiemmin mutta siinä on jotain vaan mistä tykkään niin.  Kukat tuo mieleen mun mummon.  Taustalla näkyy Hanian satama... Koikkelehdin kameran kanssa sellaisella puoli tunkiolla tai millä lienee vanhojen tavaroiden hautausmaalla. Just sellasia mitä tuola etelän maissa, esim Kreikassa voi olla ihan keskellä kaikkea :D. Etupiha on niiiiin puunattu ja takapihalla aidan takana onkin kaatis. Vähän silleen poissa silmistä, poissa mielestä menttaliteetilla. Muut matkaseurueesta ei ymmärtäny yhtään että mitä mä siellä intoilin mut eipä ne ymmärrä mun intoa kuvailla vanhoja oviakaan ;)

Suomen luonto on kyllä myös kuvauksellinen. Kaikkina vuodenaikoina. Ihan parasta on kun voi heittäytyä kunnolla asiaan ja mökillä ryömiä pitkin pusikoita etsimässä kaikkea kivaa kuvattavaa. Ei todellakaan aina mee zoomit ihan niinku oli ajatellut ja välillä tulee ihan vahingossa mahtavia kuvia. Pitäisi vissiin opiskella enemmän ihan valokuvauksen teoriaa.

Tein mökille aittaan sellaisen kolmisarjaisen taulun jossa oli pionin kukinto eri vaiheissa. Sopi sinne viileään, romattiseen kesähuoneeseen kuin kuplat skumppaniaan.

IMG_2147-normal.jpg

IMG_2146-normal.jpg

Pionityttö... ihankuin Liisa ihmemaassa

IMG_2034-normal.jpg

Mökillä makaan todella sen linssin takana aina kun yhtään mahdollista. Viime kesänä mä olin jotenkin aivan super pettynyt itseeni että mua ei huvittanu sinne mökille lähteä. Ei ole pitkä matka ja sivistys sieläkin lähellä mut silti jotenkin. Siis ihan naurettavaa et hyttyset oli yks iso syy... vai oliko se vaan mulle hyvä tekosyy. Mä vaan tuun ihan hulluksi niistä! Meidän perheessä miehet ei niistä kärsi eivätkä juuri saa reaktioita mutta minä ja emäntä... kiesus sentään. Mut pettynyt ítseeni siksi että oman lapsuuteni onnellisimmat muistot on mökillä. Saimaalla saaressa ja tosiaankin kaukana sivistyksestä. Sieltä ei ihan sitten äkkiä mihinkään lähdetty mitään kaupasta hakee. Juomavesi viedään sinne edelleen mukan. En mä sielläkään nykyään paria päivää pidempään jaksaisi olla... ei sillä että mun pitäisi päästä shoppailemaan tai kaupungille vaan mä en vaan osaa rentoutua. Ja se syy on se vesi. Molemmat mökit veden rannalla, mulle ei oo koskaan tapahtunu mitään kamalaa vedessä ja silti oon ihan hullu kun vahtaan lapsia veden äärellä niinku joku kissa hiirtä.

Aluksi mulla oli myös vähän hankaluuksia kotiutua tuonne ukon porukoiden mökille... kun on tottunut "omalla mökillä" tiettyihin toimintatapoihin ja sitten onkin aivan toisenlainen mökkikulttuuri. Mä koin että mulla ei oo tekemistä... joo, tiedän, vois joskus vaan olla ja olis onnistunutkin monena kesänä ennen lapsia vaan löhötä laiturin päässä mut mut... oonko mä jotenki levoton luonne?? :D Nyt kun käsi taas kestää niin meen hakkaa puita niin saa höryjä purettua:) Ehkä se on siinäkin että kun perheetkin on erilaisia ja ukon perheessä oli jotenkin outoa että mä halusin olla fyysiesti mukana purkamassa vanhaa aittaa, maalata uutta, kantaa kiviä, ajaa ruohoa yms. Nyt appiukko kysyykin aina että haluunko tulla maalaamaan kun tietää että tykkään :) Sellanen joka ei turhia puhele ja kysele mutta kaikessa vaatimattomuudessaan ja puhumattomuudessaan ihminen jota kunnioitan tosi paljon. Nyt kun pääsisin sen pienenpienen ulkovessan kimppuun. Siitä tulis kaunis kuin karkki jos pääsisin sen laittaa :)

No.. toisaalta oli ihanaa jäädä kaksin emännän kanssa kotiin kun ukot meni mökille. Emäntä nuorempana kun ei ole kuitenkaan koskaan kunnolla saanut sellaista henkilökohtaista aikaa ja huomiota osakseen niinkuin pikku-ukko. Onneksi se osaa kyllä sitä sitten ihan ottaa!

Nää seuraavat kuvat otin hetkeä enneku jyräsin ruohonleikkurilla yli... mä olisin bähän boheemisti jättänyt tuon ihanan apilatäplän ajamatta mutta muut oli eri mieltä. Ihan erilaisen kuvan saa vain muutamia senttejä kameraa nostamalla tai laskemalla!

IMG_2041-normal.jpg

IMG_2042-normal.jpg

Mutta lisää linssin takana olemista vaatii ja todellakin sitä teoriaa... harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin!

Mukavaa päivää!