No pääsiäinen oli ja meni. Pääsin totetuttamaan perinteitä urakalla.. jaksaa jouluun asti, ehkä :D Mä en ymmärrä miten mä olenkin tällainen perinne "orja". Jotenkin niihin liittyy kai sellaista nostalgiaa ja muistoja lapsuudesta. Sellaista turvallisuuden tunnetta. Jännitti ja samalla olo oli turvallinen ja onnellinen. Perhe koolla ja sovittu että kukaan ei riitele.. ei aikuiset, eikä lapset.

Tässä meidän pääsiäispöytä sunnuntai aamuna. Keskellä Pasha ja kulitza, pääsiäispöydän kiistattomat tähdet. Oikeat kaloripommit. Meinasin ensin kattaa sisustukseen sopivammin, modernisti. Mustaa, keltaista ja valkoista. Mutta jotenkin sitten se taas kaappas mut se nostalgiafiilis :D Päätin laittaa mahdollisimman paljon asioita joita on saatu isovanhemmilta perintönä tai muutenvaan. Oli retroista tipu-lautasliinaa, lautasliinarenkaita, pöytäliinaa, tarjoululautasta, litran kannua ja muuta. Mun suurin aarre pöydässä on puinen kynttilänjalka jonka mun nyt jo edesmennyt pappa on tehnyt ja antanut mulle joululahjaksi vuosia sitten. Kaikki tuollaiset "pienet" jutut onkin mun suurimpia aarteita. Esineitä jotka on jäänyt mulle mun isovanhemmilta. Mulla on yksi mummo jäljellä mutta olen onnellinen että oon saanut tuntea kaikki neljä ja yhden isomummon.

IMG_20140420_093227-normal.jpg

Alakuvassa oleva kanaperhe tuli pääsiäislahajaksi mun mummolta. Mummolla ja papalla oli hirmuisen iso talo niiden työn takia ja molemmat sellaisia askartelijoita ja keräilijäluoneita (lisäksi mun mummolla on aivan ihanan ihana sisustusmaku!!). Mummo on jakanut tuota omaisuutta jo pitkään. Kun muuttivat pienempään ja muutenkin aina käydessä saa mukaansa jotain. Lisäksi jouluna ja pääsiäisenä saa lahjan sarjassamme vanhat tavarat. Ne on sellaisia joita mä ainakin odotan aina eniten koska niillä on mieletön tunnearvo. Mummolla on kirje aina mukana joka kertoo tavarasta. Niitä ei kuivin silmin pysty koskaan lukemaan. Se kaikki on sitä parasta perintöä mitä voi saada. Mä en juurikaan tiedä mun toisten isovanhempien elämästä silloin kun ne on olleet nuoria tai meillä olevasta harvinaisesta suojatusta sukunimestä sen alkuperää. Asioista ei vain oo ollut tapana puhua.  Se että mä tiedän toisten isovanhempieni taustaa ja elämää lapsuudesta ihan vanhuuteen asti, se on sitä parasta mitä ne voi mun mielestä meille jälkipolville jättää. En mä haluaisi kontolleni suurta rahallista perintöä ja omaisuutta.

IMG_4130-normal.jpg

IMG_4129-normal.jpg

Iloista pääsiäistä!!