Kesäloma olis nyt ohi. Huomenna arki. Mutta kesiksellä oltiin... parin päivän reissu kaksinaikaa Riikassa (vesi sateessa :D) ja sitten ukon vanhempien mökillä ja sitten mun perheen luo Savonlinnaan ja omalle mökille saareen. Mä oon viettänty tuolla saaressa kaikki lapsuuteni kesät... tai ne ajat jos en ollut mummolassa Savonlinnassa. Äiti ja isä teki aina kättäpäälle sopimuksen saareen mennessä että siellä ei sitten riidellä. Se on paikka johon ei mantereen pölyt yllä. Se on ainoa paikka maailmassa jossa mulla on sisällä niin rauhallinen ja hyvä olla. Siellä mun sielu oikeasti lepää. Se on oikeasti fyysisesti kaukana kaikesta... mennään mutkaisia teitä jotka pienenee ja kapenee, tulee lossi, asvaltti muuttuu hiekkatieksi ja lopulta suunnilleen kinttupoluksi... vielä venematka ja ollaan perillä. Pitää keskittyä perusasioihin. Ehkä sitä sitten myös päänsä sisällä jättää sinne kaupungin pölyihin kaikki arkiset murheensa.

Pappa syntyi siellä saaressa ja kotitalo on edelleen pystyssä. Papan sisaruksista ei ole kuin yksi enää hengissä mutta perilliset kaikki mökeillään siinä samalla rannalla... erikseen ja kuitenkin niin että mökille seuraavalle siirryttäessä kävellään toisen pihan läpi. Ihan oma kulttuurinsa ja kirjoittamattomat sääntönsä :)

Kuvia on tullu otettua ihan luvattoman paljon. Ostin vihdoin uuden objektiivin ja opiskellut kovasti kaikkea.. ihan perus tekniikkaa ja teoriaa. Parissa päivässä ukon vanhempien mökillä otin yli 400 kuvaa ja Savonlinnan reissulla viikossa 660 :) paljonhan siellä on sitä että samasta kohteesta monta eri tarkennuksilla, eri isoilla, aukoilla ja valotuksilla ja vaikka mitä. Saa sitten poimittua mieleiset ja kokeiltua kaikkea. Jotkut suoraan poistankin kun saan koneelle.. haluan vaan nähdä että mitä niillä ja näillä arvoilla kuvasta tulee.

Superkuu oli ihan mahtava. H-hetkeä edeltävänä iltana oltiin vielä saaressa ja siellä kun olis sitä päässyt kuvaamaan niin olis ollut mahtavaa... näytti silloinkin hienolta. Jouduin nyt "tyytymään" kuvaamiseen keskustasta, viidennen kerroksen parvelleelta.

Savonlinnassahan on nyt menossa oopperajuhlat. Koko kaupunki herää eloon aina heinäkuuksi. Se on kuin olis ulkomailla. Ihmisä tulee ja menee, lippakioski on täynnä aamusta iltaan ja entäs ne oopperaan menijät iltaisin. Niitä vasta on hauska seurailla. Tosin heräsin yhtenä yönä kun joku älypää kännykästä soitti oopperaa kerrostalojen sisäpihalla jossa kaikuu valtavasti! En kauheasti osannut neljän aikaa aamulla oopperaa osannut arvostaa. Nyt sattui olemaan Amorphis linnassa keikalla mutta eipä ollut huomannut katsoa aiemmin, olis voinut mennä kuuntelemaan. Oli varmaan hieno kokemus sekin. Kuuntelin vaan lähinnä linnaa olevalta terassilta, johon äiti ja isä meidät päästi kaksinaikaa viettämään ruoan merkeissä.

Emännän kolmevuotis synttäreitä vietettiin siellä ollessa myös. Olipa jopa kaikki isovanhemmat paikanpäällä kerrankin :) Nyt sitten alkaa kolme vuotiaalla olee sitä pienen pientä tilpehöörää varastossa. Että onneksi on pussiton pölynimuri kun niitä kaikenmaailman imuriin menneitä kenkiä ja pieniä tuttipulloja joutuu alkaa takaisin kaivelee ;)

Kerrankin voin sanoa että loma oli rentouttava ja mun pään sisällä on taas monta asiaa saanut paikkansa ja sopivat mittasuhteet. Nyt mä mielikuva sisustan ja yritän pysyä housuissani :) Ensin kuitenkin lauantaina pienen päivänsäteen ensimmäiset synttärit ja mun ensimmäisen kummipojan rippijuhlat. Hui! Kummipoika kun syntyi ja mä pääsin ripille sinä kesänä niin ajattelin että mähän olen aivan kurppa kun tää poika ripille pääsee... näin kai sitten ;)

Nyt aaltojen keinuttamana höyhensaarille, hyvää yötä <3

Mökillä kerettiin viettää yks vuorokausi edellisellä lämpimällä jaksolla. Nyt ei ainakaan ollu hyttysiä liikenteessä laisinkaan :) Ilta oli muutenkin lempeä... ensin otettii ison ukon kanssa kunnon hiet pintaan pihalla gymstickien kanssa ja sit saunaan. Miten se järvi tuntuukaan aina illaksi tyyntyvän niin kauniiksi. Uimaan mua ei kyllä todellakaan saanut vielä :D Koko muu perhe kyllä kävi.

Harmillista että unohdin kameran tällä kertaa ottaa mukaan... kännykällä vaan sitten sai napsia. Siellä kun liikkuu jos jonkin moista ötökkää joiden perässä pitkin pusikoita on kiva ryömiä kuvia ottamassa. Mutta ruokaa on kiva laittaa, jos en hermostu alkeellisiin olosuhteisiin. Alkaa onneks pikku-ukko olee niin innokas ja osaava apumies että käy mielellään esim kasvikset järvessä huuhtelemassa kun siinä lähellä pihalla ruokaa laittelen.

Edellisessä postauksessa höpöttelin farkkuprojektista. Toiseen lahkeeseen oon saanut pitsin taakse ja aseteltua kivasti repaleet niin että pitsi näkyy. Työ on hidasta koska teen sen käsin ja farkut jalassa. Jalka kyllä näyttikin siltä että neulalla on tökitty :D

Välipalaa piti siis taas välillä tehdä niinkuin tavallista kun on joku enemmän aikaa vievä projekti menossa. Koska pitsiä jäi ja yks eestaas varastoon ja takas veivattu college oli taas tällä kertaa kaapissa niin päätin tehdä siitä mieleisen... teksti ei oikein nyt silmää miellyttänyt. Mistä lie alemyynnistä joskus tämänkin ostanut. Mustaa kangasmaaliakin oli askarteluarkussa melkein täysi purkki niin sain maalattua ruusut kallon ympärille.

Nyt on tiistai... perjantaina olis juhannus. Ei yhtään siltä tunnu. En mä mitenkää erityisesti ole juhannusta vuosiin ja vuosiin edes juhlinutkaan, ihan perheellä oltu mökillä tai kotona. Nyt ukko menee vielä yöksi töihin. Lupasin sitten ottaa pienen päivänsäteen hoitoon niin pääsee hänen vanhempansa juhlimaan :) ihanaa. Saa nähdä mikä meno on nyt päällä kun konttaa kovaa. Viimeksi vasta harjoitteli. Tulisi vaan lämmintä niin pääsis tuohon pihalle leikkimään, hiekkalaatikkotreffeille naapureiden kanssa.

Jo on aikoihin eletty!! Mähän en todellakaan ole mikään auringon ottaja... ehkä siitä syystä että palan todella helposti, enkä rusketu. Tosin, nyt lasten saannin jälkeen tämä on jokseenkin muuttunut. Oon alkanut ruskettuu, en mikään pähkinän ruskea ole mutta sentään vähän ruskea. Palamista saa varoa vieläkin mutta en sentään oo onnistunut nyt saamaan tyyliin jotain käden kuvaa jalkaani hetken auringossa istuskelusta.

Eilen vietettiin veljen perheen kanssa Kreikkalaista päivää eli tehtiin lähinnä ruokaa siihen tyyliin ja maustettiin sieltä tuoduilla mausteilla. No... yhdet ouzot napattiin vähän niinku jälkkäriks:) Pikku-ukko pääsi siis kummisedän kanssa keittiöön ja se on ollutkin onnensa kukkuloilla siitä nyt.

Meillä paistaa tuo iltapäivän aurinko tähän parvekkeelle ja sisäänkin ikävä kyllä. Joutuu siis pitää kaikki verhot visusti kiinni ettei kämppä muutu ihan saunaksi. Olo on muutenkin sielä kuin sinitarralla. No... ekaa kertaa varmaan sitten ihan teinivuosien linnoittauduin eilen tähän partsille lasten kanssa illalla itseäni kärtsäämään. Lapsille otin ämpärillisen vettä ja leikkiastiat. Aurinkosuojapuvut päälle ja siinähän saivat rauhassa puljata ja kastella. Tulipahan huuhdeltua partsin lattialta siitepölyt pois :)

Ihan mahdottoman loistava pieni makea herkku iltojen iloksi tai kuumiin kesäpäiviin on pakastetut vihreät viinirypäleet. Helpointa olis kun irrottaisi kaikki valmiiksi ja pesisi kippoon. Mä olin nämä vain huutaissut ja työntänyt pakkaseen. Vielä kun antaa niiden hetken aikaa olla pakkasesta ulkona ennenkuin alkaa syömään niin ovat herkullisimmillaan. Sellaisia ihanan hileisiä.

Aiheesta sitten ihan kukkaruukkuun...

Mun ystävä tekee erilaisia luontaishoitoja. Hän on tehnyt mulle useampia erilaisia. Enkeliluentoja ja kristalleilla... Hän teki mulle taas kristalleilla yhden. Mä en oikein edes tiedä aina mihin uskoa ja meneekö liikaa mun käsityskyvyn yli mutta... jotenkin silti nää iskee aina tosi lujaa. Ensimmäisen hän teki mulle joskus puoltoista vuotta sitten syksyllä... se oli aivana erilainen kuin tämä.  Vois luulla että kun hän tuntee mut niin on helppo ottaa siihen niitä teemoja jotka mua ehkä askarruttaa mutta en mä siihen usko. Ostin häneltä myös äidilleni tällaisen yhden hoidon.. Äiti rakastaa kiviä. Tuli kyllä niin äidinkin elämään sopiva juttu että meinasi mullakin itku tulla kun sitä luin. Aina nuo on sellaisia että pitää ottaa oma rauha niiden lukemiseen sillä niitä tunnereaktioita ei vaan voi mitenkään estää. Ei sillä että pitäisi, mutta ne on vaan pakko lukea rauhassa.

Tämäkin nyt tehty hoito käsitteli juuri niitä teemoja joita oon tuntenut tässä kolmenkympin kriisissäni. Kriisi tosin on ottanut helpottamaan päin ja oon vain ajatellut olevani sinut tämän uuden numeron kanssa. Kaikki mitä ystäväni kirjoitti ja mitä mulle oli kristalleilla annettavaa käsittelli tätä teemaa syvällisemmin... numeroiden takaa. Ihan käsittämätöntä, ihan uskomaton fiilis. Se voimakas ja sisäisen valon fiilis mikä mulla on ollut tuli vain vahvemmaksi, eikä se liity yksin numeroihin, vaan oman itseni löytämiseen, siihen mitä mä olen tänä päivänä ihmisenä.

Mä ajattelin ensin liittää tuosta tekstistä vain pienen pätkän... mutta liitämpä sen lähes kokonaan lukuunottamatta ihan niitä henkilökohtaisia juttuja alussa. Tämä on kaikille naisille, kaikille oman kriisinsä kanssa taisteleville, oli se ikään tai elämään tai vaikka naiseuteen liittyvää :) Loppuun laitan vielä kuvan kristallimandalasta joka on mulle tehty. Mandalassa on mun kreikasta ystävälleni tuomat kiteet myös mukana.

Haavoittuvaisuus, naisellisuuden voima, rohkeutta olla herkkä ja haavoittuvainen, silti tietäen koko ajan että omassa voimassasi, mikään ei koskaan voi haavoittaa. mikään ei pysty särkemään sitä upeaa valoa joka sinä olet.

Hoitoosi tuli tämän jälkeen niin syvä rauha! Tämä osa sinua vain luottaa, sen ei tarvitse todistaa mitään, ei mennä läpi harmaan kiven, ei tarvitse todistaa pärjäävänsä, koska se tietää että sinä pärjään aina.

Tämän jälkeen näytettiin sinun koko sielu perhe sinun ympärillä, kaikki lähettämässä valtavan määrän rakkautta sinulle, Se oli niin kaunista ja se tunne lataus oli niin voimakas että minuakin rupesi itkettämään. He ovat niin läsnä sinun luonasi, eteenkin haluttiin tuoda esille, että äitisi korkeampi olemuspuoli on aina läsnä, vaikka että juuri silloi olisi fyysisesti lähekkäin. Hän on luonasi <3

sydän chakraasi puhdistetaan ja avataan, ja enkelit suojaavat sen. Voit turvallisesti avautua kuulemaan sydämesi ääntä, sydämesi ohjaus tulee aina puhtaasta valosta, sinun sielustasi, voit aina luottaa siihen, tiedät että se puhuu aina totta <3

"Herkkyyden löytäminen naiseudesta, syvän voiman löytäminen herkkyydestä, ei ole mitään mitä sinun tarvitsisi esittää, tai olla, sinä omana itsenäsi olet riittävä, Sinä omana itseäni olet täydellinen, juuri sellaisena kuin olet. Jokaisella ihmisellä on oma upea valonsa, sinun ei tarvitse muuta kuin loistaa tuota sinun upeaa valoasi. Sinä olet kaunis, sinä olet täydellinen. Luota siihen joka hetki <3

Kun aika on oikea, sinä tiedät mitä polkua lähteä kulkemaan, sinä tiedät mihin suuntaan lähteä, se voi vaatia pienen uskallus loikan, mutta sekään ei enää tunnu niin pelottavalta, sillä luottamus siihen mitä kohti olet menossa on niin luja, että se kantaa. Ihan kaiken yli.

Arkkienkelit Mikael ja Metatron ovat voimakkaasti sinun mukanasi, he ovat se eteenpäin vievä voima. Myös äiti Maria on läsnä, hän on se joka muistuttaa sinua sydämen herkkyydestä, äitiyden herkkyydestä. Kokonaisuuden luomisesta, voimakkaan eteenpäin vievän energian ja sen pehmeän naisellisen energian yhdistämisestä.

Kuvan alanurkassa yrityksen nimi... jos alkoi kiinostaa kristallit tai vaikka voima eläimet niin kannattaa pistää postia. Tiedän että tämä henkilö tekee näitä asioita suurella sydämellä ja laittaa itsensä aina likoon.

Aurinkoa päivääsi! <3

Tule takaisin aurinko ja lämpö! Niin ihanan helppoa hypätä lasten kanssa pihalle... tyypit leikkii tyytyväisenä ja äiti makoilee nurmikolla ;) Mä joka en rusketu, tai en ole ennen ruskettunut niin oon ihan jopa saanut väriä pintaan.

Johan taas on ideajonoa kertynyt... ihan kaikkee tekis mieli tehdä. Joutuu taas ihan taistelee itsensä kanssa että tekis edelliset projektit loppuun. Sit pitää tehdä sellasia nopeita välipalaprojekteja joissa ei mee kuin hetki... sellasta pikaruokaa mun askartelevalle sielulle.

Pidempiaikainen homma otettiin pikku-ukon kanssa kun alettiin kerää sille kansioo johon saa laittaa kaikkia kivoja ruoka ja leipomisohjeita. Se kun lukee kaikki noi yhteishyvät sun muut ja ihastelee kaikkia ruokia siellä. Saa nyt sitten aina itse valita reseptit mitä haluaa sieltä leikata säästöön. Kari Aihinen eli Karihaihinen on meillä nyt tosi kovassa huudossa:D.

Törmäsin honkkarissa tällaisiin naulakoihin tässä yks päivä. En ihan tarkkaan kassalla ollessani tienny mitä niistä tekisin mutta kotimatkalla jo alko ide jalostumaan. Penskat käy pyyhkimässä kaapin ovessa roikkuvaan käsipyyhkeeseen aina suunsa ruoan jälkeen vaikka kuinka tolkutan että sitä paperia lapset, sitä paperia...  Päätin keittiössä olevaan puiseen sivupöytään ruuvailla koukut kiinni ja pieniin klipsuihin laittaa ukon mummolta perityt ruudulliset keittiöpyyhkeet lapsille omiksi pyyhkeikseen. Pyyhkeitä on kaapissa vissiin vielä neljä kappaletta niin aina saa vaihdettua puhdasta ja samanlaista. Vanhat pyyhkeet on ihanan pehmeät ja imukykyiset. Lapsetkin tietävät että ne on isomummulta kotoisin.

Noooh.. oma projekti jota ei tilanteen pakosta kerkii saamaan kerralla valmiiksi ja joutuu väsäilee tässä muiden hommien lomassa on housujen tuunaus. Mistä lie yhtäkkii tuli valtava tarve saada moiset. Onneksi käy kätevästi kun voi housut jalassa niitä nyt alkuun työstää kun repii noita lankoja viilletyistä paloista irti.. Koska saatavilla ei ollut nyt oikeita farkkuja (en siis viitsinyt alkaa niitä rikkomaan mitä kaapista tällä hetkellä löytyi ja pakko oli alkaa tekee heti eikä kohta :P), niin tyydyin tällaisiin johonki denim housuihin. Revityn kohdan taakse laitan vielä mustaa pitsiä ja sekin löytyy askarteluarkusta valmiina kun en raaskinut heittää pois lyhyttä pitsimekkoa jonka helmaan tuli reikä. Onneksi tulee välillä säästettyä kaikenlaista juurikin askartelutarkoituksessa ;)

Tässä siis housut työn alla... viillot jatkuu tuonne polven alapuolelle asti eli tovi menee tuota lankaa pinsettien kanssa nyppiessä:D

Taisin horista tässä taannoin jotain ikäänkuin risotosta joka onkin tehty quinoasta. Kokeilin taas tehdä mutta tällä kertaa en laittanut sitä riisiä sekaan ollenkaan vaan ihan kokonaan sitä quinoaa. Ai ai.. tykkään ihan hirmusti!

Herkkusieniä

Kevätsipulia

Valkosipulia

Oliiviöljyä

Mustapippuria ja sormisuolaa

Timjamia

Quinoaa

vettä

Valkoviiniä tai valkoista balsamicoa

Parmesan raastetta

Ja määrät... hmm... mä kun en vaan osaa mitata... en määriä, en aikaa. Herkkareita oli sellanen rasiallinen ja quinoaa ehkä kaks desiä. Quinoahan pitää huutoa ennen keittämistä. Mä kuullotin herkkarit ja sipulit kasarissa, lisäsin mausteet, lisäsin quinoat ja sitten hiljalleen vettä niin että tuli kypsäksi. Jossain vaiheessa lisäsin tuon vaalean balsamicon kun vielä oli vettä jäljellä. Valkoviininkin laittaisin niin että kerkeää hetken kiehumaan... Sitten kun quinoa oli kypsää ja imenyt nesteen, sekoitin joukkoon parmesan raasteen. Koko komeuden olis kruunannut kyllä vielä tuore persilja silppu annoksen päällä mut sitä ei ikävä kyllä tällä kertaa kaapista löytynyt. Nams!

Nyt alan odottelemaan mun vanhempia kylään... enkä oo yhtään ainut joka mummoa ja vaaria odottaa pitkän matkan takaa <3

Eilen laiskotti ruoanlaitto osastolla. Lapset pyöräili ja käveltiin tuohon lähelle syömään. Hyvin upposi penskoihin lihapullat ja muusi. Niin ihana pieni emäntä oppinut pyöräilemään... ja siinä on itse ihan hämmennyksissään miten hienosti sellainen elohopea osaakaan keskittyä. Kieli keskellä suuta painaa menemään ylämäet ja kaikki. Tuunasin veljensä vanhan tumman lilan pyörän liimaamalla siihen sellaisia liloja timanttitarroja :) Kovin oli tyytyväinen.

Kokeilin tuollaista helinäkeijun nutturaa... vähän on vielä niskassa lyhyttä tuo hius mutta melko hyvin jo saa. Sitä hämääntyy itsekin kun edestä tulee olkapäille reippaasti ja takaa on paljon lyhyempi... sillälailla jyrkästi laskeva linja. Ylikasvanut malli, mutta en tiedä mitä tekisin. Mekon toin kreikasta... sellainen oikee tyttömekko :D Pitäis hirveen paljon enemmän vaan laittaa päälle mekkoa. Mul on aikas monta niitä mut kun housut on niin kätevät ja mä niin liikkuvainen että on vaarassa sellainen  marilynefekti... joka ei ole yhtään niin glamouria tihkuva :D

Olisko voinut olla parempi lenkki ilma illalla. Niin lämmintä ja tyyntä. Tosin mun kesien inhokki, luomakunnan turhakkeet, ystävämme hyttyset meinas syödä loppumatkasta hengiltä kun oli hikinen iho. Mutta tuola mä tuijottelin rusakkoa tuomen kukkien tuoksussa :) Päivän kun tuossa puuhaillut lasten kanssa ja illalla pistää salsat soimaan korviin, lähtee luontoon joka vieläpä alkaa olemaan päivä päivältä vihreämpi ja kauniimpi niin kyllä siinä päivän möly ja häly häviää päästä :)

Tämä siis eilen. Tänään... multa pyydettiin jotain todella suurta. Asiaa josta mä olen aivan valtavan otettu ja se on suuri kunnia. Mä olen liikuttunut. Yhdelle perheelle pitäisi saada perhekuva... heistä ei koskaan keretty sellaista valokuvaa ottamaan jossa olisi koko perhe. Nyt mä saisin piirtää koko perheen samaan kuvaan. Jotenkin se tuntuu aivan mielettömän suurelta vastuulta mutta niin suurelta kunnialta että ihan kylmät väreet menee.

Piirsin joululahjaksi mun veljen perheelle heistä perhekuvan pienen päivänsäteen ristiäisissä otetusta kuvasta. Siinä kuvassa oli niin paljon tunnetta ja se oli niin herkkä että sen tekeminen oli tietyllä tavalla henkisesti tosi uuvuttavaa. Siihen antaa itsestään niin paljon, lataa niin paljon tunteita, vaatii itseltään täydellisyyttä. Kuvaa joutuu katsomaan niin tarkkaan havaitakseen kasvoista jokaisen pienen varjon, juovan ja uurteen jotka tekee piirroksen juuri sen ihmisen näköiseksi. Sitä uppoaa kuvaan niin kokonaan että se tunnelataus mikä siinä tulee ainakin mulle, on jotain ihan mieletöntä. Mä hetkittäin itkin sitä tehdessäni, mua itkettää jo nyt kun ajattelen tuon kuvan piirtämistä.

Vaikka mä tykkään piirtää just lyijykynällä ihmisvartaloita ja nimenomaan niitä valoja ja varjoja mahdollisimman tarkkaan niin ei mikään muu piirustus aiemmin oo sellaisia tunteita aiheuttanut vaikka aina vaadinkin itseltäni paljon. Mua melkein pelottaa  tuota alkaa tekee mutta ehdottomasti haluan sen tehdä koska tiedän miten paljon se tälle pienelle perheelle, äidille ja kahdelle pienelle pojalle merkitsee. Suurta rakkautta.

Tärkeintä on että aarteet eli mausteet on sijoitettu lähelle hellaa ja koska mä vaan rakastan niiden värejä ja ne on kauniita lasipurkeissa ja esillä niin niitähän sitten on aina erilaisissa kombinaatioissa esillä niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi oon ihan hulluna kaikkiin lasipurkkeihin, astioihin ja lautasiin ja vaaseihin. Ihana laittaa hedelmät, mausteet, myslit jauhot ja ryynit että niiden kauniit värit näkyy. Lasi tietenkin materiaalina kyllä armotonta, jotta se itsessään olisi kaunista, sitä pitää olla pyyhkimässä jatkuvasti. Ukko ei siis löydä tiskiharjaakaan  koska nyt se taas muutti kaappiin... vasta muutama viikko sitten se muutti sieltä tiskipöydälle sisustukseen sopivaan pieneen peltiämpäriin.

Kivoilla tavaroilla on myös hyvä yrittää peittää noita kamalia välitilan kaakeleita. Mitä joku on ajatellut yhdistäessään vaalean beiget kaakelit ja harmaan sävyisen tasot!!! Kuvissa nyt muutama maustepurkki hyllystä ja tason pieni lokerikko jonka sisällä ja päällä aina erilaisia systeemeitä. Mortteli on kovassa käytössä päivittäin kun murskaan pippurit ja kauniin ruususuolan. Pikkuruinen raastinrauta mausteiden raastamiseen on myös aina esillä ihan vain koska on niin suloinen. Öljyt oli ennen kaapissa mutta nekin on nyt jonkin aikaa asuneet pöydällä, nyt ne sai muuttaa ukon mummolta saadun lasilautasen päälle.

Kerran yhden toisen viirauksen kourissa meni hermo fairy pulloon ja sen rumaan ulkonäköön. Piilotin sen ensin kaappiin. Kaveri sitten oli siirtänyt astianpesuaineen kätevästi pieneen pumppupulloon ja minähän seuraavalla kerralla ostin niitä ikean ihmemaasta kaksi kappaletta. Toiseen astianpesuainetta ja toiseen käsisaippuaa. Pöydällä pyörivä altaan korkki ja terässaippua saivat alleen edellisessä järjestelyurakassa tuollaisen minipienen peltisen piirakkavuoan.

Yks pikku maatuska on päässyt asumaan keittiöönkin... näitä asuu muutamia ympäri asuntoa. Ainiin, tänään opin että Suomen sana "maatuska" on ihan puppua. Tarkoittaa venäjäksi oikeasti "äidin, äidille" tai jotain. Oikea sana on Matruska, miten se sitten kirjoitetaankaan.

Tulihan siinä nyysättyä loputa taas kaikki jalkalistan pääliset ja seinätkin rätin kanssa mutta nyt on taas ihana mennä keittiöön:) Tänään siis tuli vieraita, tai ei edes vieraita vaan ukon veli tyttöytävineen ja perheineen. Viisi lasta ja neljä aikuista, oli muuten meidän tupa melkoisen täynnä ihmisiä ja ÄÄNTÄ :D ei se mitään, mä tykkään elämästä ja mä tykkään sukulaisista. Tulivat siis jo lounaalle ja illan suussa lähtivät. Tein jauhelihapihvejä koska mureke ei mahtunut enää uuniin juuresten kanssa. Kaikki oli maustettu tuliaismausteilla. Pihveissä perus kananmunan ja korppujauhon lisäksi kreikkalaista lihapullamaustetta, savustettua paprikamaustetta, hippasen kanelia, suolaa ja pippuria. Uunijuurekset eli perunat, porkkanat ja palsternakka oli mausettu runsaalla valkosipulilla, rosmariinilla, suolalla ja pippurilla ja päälle oliiviöljyä. Salaatti ja öljypohjainen kastike. Hyvää oli, kaikki meni:) Jälkkäriksi syötiin jäätelöä ja marjapaistosta.

Hauskaa katsella pieniä serkkuja innoissaan leikkimässä keskenään. Eipä tuo pikku-ukko edes aamulla huomenia sanonut (tai kalimeraa niinku nyt on ollut tapana:P), vaan kysyi heti että koska serkut tulee. Kyllä niistä ääntä lähtee ja vauhtia riittää mutta se on lopulta ihan sitä parasta elämää.

Oli muutenkin jännää koska tavattiin ekaa kertaa ukon veljen heila. Mutta sympaattinen ja lämmin tyyppi, ihan ehdottomasti ihana saada hänetkin perheeseen mukaan. Samalla saivat lapset yhden "serkun" lisää :)

Mutta hei! täällähän pitäisi alkaa ihan rantsukelit nyt, että pitää kyllä itsekin mennä pihalle vähän aurinkoa metsästää... jos sais vaikka kreikassa jalkoihin syntyneen ruudukon pois. Älyttömän kivat mutta hiukka hupaisat kuvat tulee sellaisista puoleen pohkeeseen ulottuvista gladiaattorisandaaleista :D Olis yhdet valmistujaiset tulossa niin jos sais tuota ruudukkoa vähän hälvennettyä ;)

Nyt on ilta taas... silmät luppaa ja nukkumatti taitaa odotella ihan nurkan takana.

Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia!

Ajattelin vielä jakaa vähän kukkakuvia ja jotain muuta pientä... musta niitä on niin hauska ottaa. Mönkiä pitkin poikin ja etsiä kaikkea kivaa kuvattavaa.

Siellä Ierapetran tavernassa istuessa kun aloin miettimään että kuinka hyvin sovittais sinne koko mun perhe ja puoli sukua, mut valtasi aivan mieeeletön ikävä. Mun tuli siis ihan hurja ikävä mun veljeä, sen vaimoketta ja pientä päivänsädettä. Siis ihan sellainen käsittämätön fiilis että sais olla niiden kanssa jossain tuollaisessa paikassa yhdessä... että me vaan niin sovittais sinne ja miten ihanaa se yhdessä olo olisi. No... me yritetään korvata tätä vääryyttä ettei päästy vielä yhdessä reissuun, niin ens viikolla lauantaina kreikkaloimalla meillä. Tehdään Kreikkalaista ruokaa uusista mausteista ja jos sää sallii niin syödään ulkona parvekkeella... josko soitetaan vähän Kreikkalaista musiikkiakin :D Menuhun kuuluu tietty horiatiki eli kunnon maalais salaatti, jotain mezejä, tzatzikia ja grillataan varmaan kanaa. Ouzo pullosta otetaan siivut ja jälkkäriksi pitää tietty tehdä jotain äklömakeaa baklavaa tai muuta herkkua :)

Nää on kaikki kukkakuvat siitä meidän hotellilta otettu. Kohta alan taas kuvailemaan kaikkea täällä rakkaassa kotimaassakin kasvavaa ruohon kortta ja maan matosta. Voikukat ainakin on vallanneet jo kaikki nurmialueet keltaisena merenä:)

Suuren kuvan keskellä pienen pieni leppis. Tänään tunsin itseni ihan yhtä pieneksi kuin tuo leppis... nyt kun näitä isomummuja ja pappoja on lastenkin elämästä poistunut ja meillä ei ole asiaa mitenkään piiloteltu vaan puhuttu rehellisesti asioista lapsen ikätaso huomioiden niiiiin pikku ukko kysyi tänään multa että "ettehän te vaan mene sinne taivaaseen ennenkuin hän ja sisko ovat tosi isoja... kun eihän me sitten enää nähtäis... kuka meitä sitten hoitaisi.. ja meillä tulis ikävä yms yms". Jouduin nielasemaan pari kertaa, kokosin itseni ja tottakai tässä vaiheessa lupasin neljävuotiaalle että ei tietenkään mennä! Ollaan täällä heidän kanssa niiiiin niiiiiin kauan. Ollaan siis puhuttu että joukoista poistuneet ovat menneet taivaaseen, jossa heillä on hyvä olla nyt. Sieltä meitä katselevat ja me täällä voimme heitä muistella ja vaikka heille jutellakin jos siltä tuntuu. Pikku ukko on ollut huolissaan sitten esim mun vanhempien edesmenneen koiran kohdalla että onhan sillä pallo siellä mukana. Kovin konkreettisesti nuo lapset ajattelevat vielä tuon ikäisenä:) Mä en halua kuitenkaan jättää lapsia pimentoon tai valehdella ettei kuolemaa ole. Se on osa elämää siinä missä syntymä ja täysin luonnollinen asia. Tottakai pitää huomioida kun jutellaan että minkä verran lapsi on vielä valmis ymmärtämään ja ottamaan vastaan mutta siinä samalla sitä itse palaa perusasioiden äärelle.

Toisaalta lapsen luontainen positiivisuus on varsin ihailtavaa josta voisi ottaa mallia itsekin. Nyt kun todettiin että tämä isomummo on mennyt taivaaseen ja pappa samoin niin onhan meillä edelleen yksi isomummo jäljellä :)

Tänään kävin aamulla ideoimassa vähän serkulleni valmistujaislahjaa kaupassa ja sitten juotiin kahvit naapuriemännän kanssa. Tein ihan huippuhyvää quinoa risottoa kalan lisäkkeeksi, pitää yrittää kirjoittaa sen ohje jossain vaiheessa ylös... lapset kun oli saatu suunnilleen nukkumisvalmiiksi, mä lähdin vielä joitaa omaa korvienväliä ja kuntoa salille "veneilemään" eli soutamaan soutulaitteella. En vielä ole tottunut yhtään kesän aukioloaikoihin ja taas tuli kamala kiire. Jottei mun päiväni näyttäisi pelkältä herkuttelulta niin kerrottakoon rehellisesti että ipanat oli väsyneitä ja kiukkuisia ja riekkuivat kuin kaksi pientä apinaa. Keittiön lattia vaatis pesua kun sotkin, mutta en jaksanut tänään pestä. Treenitrikootkin jouduin ottaa märkänä narulta päälle, oli hiukka inhokin tuntuiset, ja sinne ne meni taas pyykkikoriin joka sekään ei ikinä tyhjene :D

Iltapalaksi hurjan nälkäisenä sitten tällainen pieni naisellinen annos iltapalaa. Maustamatonta jogurttia, banaania, paahdettuja sesaminsiemeniä, intiaanisokeria ja homemade mysliä. Tulipa muuten aivan hurrrrjan hyviä noista sesamin siemenistä kun paahtoi:)

Nyt pitäisi taas nukkumattia mennä vikittelemään...

Tällainen löytyi jostain laukun pohjalta tänään. Siitäpä ajatelma tälle päivälle :)

Hyvää yötä.

Noniin! Täällä taas. Kirjottelin reissussa kun mukana oli tabletti mutta siellä oli niin huonosti aikaa istua netissä kun ei hotellilla kunnolla toiminut että jouduin vaan kirjottelemaan talteen ja liitän ne nyt tähän sitten putkeen kaikki. Ei mitään stressiä reissu... eli vaan rentoa tsippailua ja paikkojen tutkimista koko viikko. Pari kertaa Ierapetrassa ja viereisessä kalastajakylässä Eloundassa. Meidän kylähän oli Agios Nikolaos Kreetan itä päässä.

Seuraava pätkä on siis koneessa menomatkalla kirjoitettu.

Kreeta!

Täältä tullaan, jo neljättä kertaa. Tällä kertaa mennään kuitenkin ihan toiseen päähän saarta kuin missä ennen ollaan oltu. Ihanaa matkustaa ekaa kertaa lasten jälkeen ilman sylimatkustajaa. Vanhempi on reissussa neljättä kertaa ja nuorempi kolmatta kertaa.

Finnairin kyydissä mennään paraikaa. Katselinkin jo koneeseen tullessa että ei voi olla vanha kone ja kapteeni kertoikin koneen olevan laivueen uusin, lentotunteja koneella takana vasta 27 ennen tätä. Katosta ei tule telkkariruutua, vaan kymmenen euron hintaan voi vuokrata samsungin tab3 koneen ja kuulokkeet. Löytyy elokuvia niin aikuisille kuin lapsillekin, digilehtiä ja pelejä. Rahastusta mutta toki toimivaa.

Mikäs sen mukavampaa kuin jättää Suomen räntäsade taakse ja suunnata etelän lämpöön. Horiatiki, stifado, kleftiko ja pastitsio jo kiiltää silmissä. Nyt oli tosi ihanaa kun lapset jo tiesi ja muisti miten kaikki toimii ja että mikä se Kreikka oikein on. Muisti vanhempi jopa sen ettei paperia saa laittaa pönttöön.

Vähän jännitti kyllä että miten lento menee kun emännällä ollut vastikään paha korvatulehdus molemmin puolin, eikä tärykalvot liikkunee vielä perjantaina kunnolla. Toinen tulppa katosi jo tuossa nousun aikana että täytyy toivoa parasta laskun ajaksi. Lääkärin määräämää nenäsumutetta kyllä ollaan ahkerasti jo eilisestä asti, joka itsessään jo auttaa näihin paineen vaihteluihin. Mä en oo ikinä lentämistä sinänsä kauheasti pelännyt, vähän jännittänyt. Lasten jälkeen sitä ajattelee eri tavalla. Pelkää enemmän sitä että jotain sattuu ja jos sattuu niin mitä tapahtuu. Toivoo ettei pahimman tapahtuessa itse jää henkiin jos lapsetkaan ei jää tai jos itse ei jää henkiin niin toivoo lasten isän jäävän. Eniten pelkää sitä että lapset on yksin, hädissään ja peloissaan. Mutta samaa aikaa, kuinka paljon enemmän iloa se tuokaan nähdä laste ilo ja innostus. Sama juttu kaikissa juhlissa... Jouluissa ja muissa.

Oi oi se fiilis kun kohta pääsee koneesta ulos. Se tuoksu, lämpö ja äänet. Se on varmaan loman paras... Lukuunottamatta sitä kotiintuloa :)

Seuraava pätkä on kirjoitettu loman kolmantena päivänä.

Agios Nikolaoksen keskustassa oleva "järvi", joka on yhteydessä kyllä mereen. Kutsutaan pohjattomaksi järveksi syvyytensä takia. Vain vähän päälle 130metriä leveä mutta 64m syvä.

Agios Nikolaos. Hurjan mäkinen maasto täällä. Hotelli on jossain tuolla  vuoren rinteellä ja tottakai mun puhelin on ainoa joka ei hyväksy wifi-salasanoja. Miten niin ole nettiriippuvainen?;) no... Pääsee suurimmassa osassa kahviloita mutta eipä siinä paljon kerkeä tekemään, esim päivittämään blogia. Mulla on tabletti mukana niin kirjoittelen valmiiksi ja liitän kun kerkeän.

Tällä kertaa istutaan koko seurue eli meidän perhe ja ukon vanhemmat bussissa matkalla Ierapetraan. Meno siellä on käsittääkseni ei niin turisti painotteista. Bussi ei paljon maksa, 3,8e ja matkaa noin 30km. Ierapetra on yksi kreetan aurinkoisimpia paikkoja ja Euroopan eteläisin kaupunki.

Ei ole ihan mitään huippu kuumaa vielä, eilen aamulla jopa satoi. Tällälailla keväällä on kyllä ihan ehdoton että hotellissa on ilmastointi, ei niinkään kuumuuden takia, mutta kuivattamaan ilmaa joka on todella kostea.

Ostoskassiin ei oo vielä tarttunut mitään. Tuskin mitenkään hirveästi shoppailen mutta sillälailla on vaatteita mukana että pitää joko pestä, tai ostaa lisää ;) Mausteita aion ehdottomasti ostaa enemmän kuin viimeksi, ne loppui vuoden aikana jo puolessa välissä. Äiti ja veli tilasivat myös jotain mausteita heille tuomisiksi. Katselin jo valmiiksi kaupan josta käyn hakemassaloppuviikosta. Ei saa olla mitään auringon paahtamia turistimausteita. Ainakin kanelitankoja, yrttejä, yhtä tiettyä kanamaustetta ja varmaan jotain muitakin maustesekoituksia. Kreetalainen oreganohan on aivan erilaista kuin muut.

Hirvittävän positiivisesti yllättynyt olen lapsien kärsivällisyydestä ja jaksamisesta. Tottuneita matkalaisiahan nuo jo ovat mutta siitä huolimatta. Molemmat selkeästi nauttivat tunnelmasta ja fiiliksestä. Emäntä varsinkin nauttii suunnattomasti saamastaan huomiosta ja voi hyvänen aika mä vain ajattelen millainen räpsyripsi se on, ihan flirtti. Taitaa olla sukuvika... mun mummoni on ihan pahin maailmassa siinä hommassa :D

Alla kuvassa matkalla Ierapetraan.

Perjantai...

Sunnuntaina pääsee kotiin. Kyllä, pääsee. Tää on se kohta jossa mua alkaa aina ryydyttää elämä matkalaukussa. Kaipaan omaa sänkyä, omaa vaatekaappia jääkaappia. Vaikka meillä on periaatteessa oikein hyvätasoinen hotelli niin kyllä koti on aina koti. Nyt oman "hankaluutensa" on tuonut päivä päivältä huononeva olotila. Siitepölyallergia vaivasi jo tullessa mutta liekö kaikki ilmastoinnit sitten tehneet kurkun ja nyt ilmeisesti myös korvan kipeäksi.

Mä olen aivan kuten isäni, tarkka turvallisuus asioissa. Matka-apteekki on siis kattava mutta kävin ostamassa lisäksi vielä parasetamolia ja meinasin pyllylleni lentää! 20tabl/500mg parasetamolia maksoi vaivaiset 0,8e!:D Matka-apteekki kulkee kätevästi mukana rattaiden alla yhdessä putkessa kiinni jatkuvasti. Mun mielestä ei ole yhtään hätävarjelun liioittelua kantaa varsinkin lasten kanssa liikkuessa pientä pakettia mukana. Toki tällä kertaa on ehkä pakkokin sillä lääkäri määräsi emännälle lähtiessä adrenaliinkynän. Sepä ei paljon hotellilla matkalaukussa auttaisi. Nyt olo on kyllä turvallisempi huomattavasti. Emäntä saa ainakaikesta niin massiisviset ihoreaktiot ettei edes uskalla ajatella mitä tapahtuu jos joku hyttystä ilkeämpi ötökkä pääsee tuikkasemaan. Nyt minä voin tuikkasta kynällä perään tarpeen vaatiessa. Toivottavasti ei tietenkään tarvita :)

Bussissa tässä istun taas matkalla Ierapetraan. Se joka ei ole kreikassa uskaltautunut vielä bussilla matkustamaan niin rohkeasti vain! Asemalta lähdettäessä bussinumerot todella pitävät paikkansa, aikataulut ei välttämättä. Sisään mennään keskiovesta ja suoraan istumaan. Bussissa on rahastaja, joka painaa myös stop nappulaa puolestasi. Rattailla liikkujienkin matkanteko on helppoa sillä yleensä rahastaja hyppää sekä laittamaan että ottamaan rattaat. Luukkukin aukeaa itsestään. Pidemmälle matkalle kuten nyt, lippu ostetaan asemalta. Matkustaminen on kuitenkin edullista ja bussit hyvätasoisia:)

Nyt keskityn katselemaan vuoristoa ja seurailemaanliikennettä, tämä kuski on kyllä ajellut yllättävän rauhallisesti

"Kattimatikainen" oli varsin vaikeaa kuvattavaa kun puski kameran linssiin kokoajan. Ainoa eläinystävä tällä kertaa joka omatoimisesti teki tuttavuutta. Kissoja näkyi jonkin verran mutta koirat oli selkeästi kaikki jonkun omia vaikka toki "vapaana" liikuskelivatkin omatoimisesti paikasta toiseen.

Rannalla Ierapetrassa lounaan jälkeen.

Ja kiven heittoa... joku ei vaan suostunut riisuutumaan laisinkaan. Vaikka minkälaista kesämekkoa ja tunikaa yritin päälle tyrkyttää ja kaupasta ostaa niin tämä pinkki velour asu oli se jonka emäntä melkein kolme vee itse valitsi ehdottoman varmana valinnastaan ja piti niin paljon että oli pakko reissun päällä ihan pestä :D Taitaa olla samanlainen vilukissa kuin mäkin :P

Kotimatka. Taas koneessa matkalla kotiin. Tänään oli ensimmäinen täysin tyyni ja tuuleton aamu. Ei olis sittenkään mieli tehnyt lähteä kotiin. Meri kimmelsi ihan tyynenä ja kaukana siintävät vuoret näytti hennon usvan takana sinisiltä. Vaikka mulla tulee niitä välikuolemia aina hetkittäin lomalla ja olo on kuin hiilihangolla niin kyllä mä vaan niin nautin.

Ihan parasta oli Ierapetrassa kun bongattiin taverna joka oli päivällä aivan täynnä paikallista väestöä. Taverna Napoleonista löytyi niiiiiiin ihana tunnelma!! Kova ja kiivas puheensorina, iloinen ja eläväinen tarjoilija joka piirteli pöytäliinaan ja niinniin herkullinen ruoka!:) Mä tunsin olevani niin kotona. Olisin voinut todella kuvitella oman perheeni ja monet sukulaiseni sinne huitomaan ja puhumaan käsillään. Lapset sai olla vapaammin ja munkaan ääni ei kuulunut päälimmäisenä niitä komentamassa. Olisin varmaan nauttinut vaikka pienistä kivistä siinä tunnelmassa:).

Agios Nikolaoksessa todella moni paikallinen suositteli ravintolaa nimeltä Paradoksioko, joka sijaitsee sairaalalle menevässä ylämäessä kun lähdetään pohjattoman järven viertä. Paikallisten suosima "grilli" tai pikaruokala ravintola Pinja  sijaitsee samalla kadulla pohjattoman järven rannalla. Joka reissussa pitää yksi pitagyros syödä ja tämä 3.80e maksava oli kyllä ihan huippu! Hurjan iso ja herkullinen. Lapset tilasi kananugetteja ja ajattelin että mitähän mössöä nyt tulee mutta aivan oikeaa kanafilettä sisälsivät ja lapsetkin söivät hyvällä ruokahalulla, eikä ihme, kyllä lapsi hyvän ruoan tunnistaa:)

Agios Nikolaoksen "maaseudulla"

Agios Nikolaoksen satama allas.

¨Tuuleton ja lempeä läthöaamu. Sumuiset vuoret bussin ikkunasta kuvattuna.

Hei hei Keikka... aina tulee haikeus ja kaipuu takaisin. Vaikka kotiin tullessa se oma koti toisaalta tuntuu taas niin rakkaalta <3

Parvekkeita, parvekkeita...

Tuo edellinen kuva tais olla jo jossain aiemmin mutta siinä on jotain vaan mistä tykkään niin.  Kukat tuo mieleen mun mummon.  Taustalla näkyy Hanian satama... Koikkelehdin kameran kanssa sellaisella puoli tunkiolla tai millä lienee vanhojen tavaroiden hautausmaalla. Just sellasia mitä tuola etelän maissa, esim Kreikassa voi olla ihan keskellä kaikkea :D. Etupiha on niiiiin puunattu ja takapihalla aidan takana onkin kaatis. Vähän silleen poissa silmistä, poissa mielestä menttaliteetilla. Muut matkaseurueesta ei ymmärtäny yhtään että mitä mä siellä intoilin mut eipä ne ymmärrä mun intoa kuvailla vanhoja oviakaan ;)

Suomen luonto on kyllä myös kuvauksellinen. Kaikkina vuodenaikoina. Ihan parasta on kun voi heittäytyä kunnolla asiaan ja mökillä ryömiä pitkin pusikoita etsimässä kaikkea kivaa kuvattavaa. Ei todellakaan aina mee zoomit ihan niinku oli ajatellut ja välillä tulee ihan vahingossa mahtavia kuvia. Pitäisi vissiin opiskella enemmän ihan valokuvauksen teoriaa.

Tein mökille aittaan sellaisen kolmisarjaisen taulun jossa oli pionin kukinto eri vaiheissa. Sopi sinne viileään, romattiseen kesähuoneeseen kuin kuplat skumppaniaan.

Pionityttö... ihankuin Liisa ihmemaassa

Mökillä makaan todella sen linssin takana aina kun yhtään mahdollista. Viime kesänä mä olin jotenkin aivan super pettynyt itseeni että mua ei huvittanu sinne mökille lähteä. Ei ole pitkä matka ja sivistys sieläkin lähellä mut silti jotenkin. Siis ihan naurettavaa et hyttyset oli yks iso syy... vai oliko se vaan mulle hyvä tekosyy. Mä vaan tuun ihan hulluksi niistä! Meidän perheessä miehet ei niistä kärsi eivätkä juuri saa reaktioita mutta minä ja emäntä... kiesus sentään. Mut pettynyt ítseeni siksi että oman lapsuuteni onnellisimmat muistot on mökillä. Saimaalla saaressa ja tosiaankin kaukana sivistyksestä. Sieltä ei ihan sitten äkkiä mihinkään lähdetty mitään kaupasta hakee. Juomavesi viedään sinne edelleen mukan. En mä sielläkään nykyään paria päivää pidempään jaksaisi olla... ei sillä että mun pitäisi päästä shoppailemaan tai kaupungille vaan mä en vaan osaa rentoutua. Ja se syy on se vesi. Molemmat mökit veden rannalla, mulle ei oo koskaan tapahtunu mitään kamalaa vedessä ja silti oon ihan hullu kun vahtaan lapsia veden äärellä niinku joku kissa hiirtä.

Aluksi mulla oli myös vähän hankaluuksia kotiutua tuonne ukon porukoiden mökille... kun on tottunut "omalla mökillä" tiettyihin toimintatapoihin ja sitten onkin aivan toisenlainen mökkikulttuuri. Mä koin että mulla ei oo tekemistä... joo, tiedän, vois joskus vaan olla ja olis onnistunutkin monena kesänä ennen lapsia vaan löhötä laiturin päässä mut mut... oonko mä jotenki levoton luonne?? :D Nyt kun käsi taas kestää niin meen hakkaa puita niin saa höryjä purettua:) Ehkä se on siinäkin että kun perheetkin on erilaisia ja ukon perheessä oli jotenkin outoa että mä halusin olla fyysiesti mukana purkamassa vanhaa aittaa, maalata uutta, kantaa kiviä, ajaa ruohoa yms. Nyt appiukko kysyykin aina että haluunko tulla maalaamaan kun tietää että tykkään :) Sellanen joka ei turhia puhele ja kysele mutta kaikessa vaatimattomuudessaan ja puhumattomuudessaan ihminen jota kunnioitan tosi paljon. Nyt kun pääsisin sen pienenpienen ulkovessan kimppuun. Siitä tulis kaunis kuin karkki jos pääsisin sen laittaa :)

No.. toisaalta oli ihanaa jäädä kaksin emännän kanssa kotiin kun ukot meni mökille. Emäntä nuorempana kun ei ole kuitenkaan koskaan kunnolla saanut sellaista henkilökohtaista aikaa ja huomiota osakseen niinkuin pikku-ukko. Onneksi se osaa kyllä sitä sitten ihan ottaa!

Nää seuraavat kuvat otin hetkeä enneku jyräsin ruohonleikkurilla yli... mä olisin bähän boheemisti jättänyt tuon ihanan apilatäplän ajamatta mutta muut oli eri mieltä. Ihan erilaisen kuvan saa vain muutamia senttejä kameraa nostamalla tai laskemalla!

Mutta lisää linssin takana olemista vaatii ja todellakin sitä teoriaa... harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin!

Mukavaa päivää!