Kesä on täällä, kesä on täällä! Ainakin melkein. Eilen oli aivan huippulämmintä. Lähdettiin naapurin ja pikkunaisen kanssa eilen aamulla shoppailemaan. Miten onnellinen tuo pieni nainen oli kun pääsi tyttöjen reissulle. Kaikkea kaunista, kimaltavaa ja blingiä. Oon tässä kironnut jo jonkin aikaa ruhtinaallisesti tuota pientä naista, tai lähinnä sitä vaatteiden vatkaamista. Miks se pitää aloittaa jo ennen kolmea ikävuotta?? Ei kelpaa punaiset verkkarit koska ne on veljen vanhat. Yökkärit pitää olla vaaleanpunavalkoisia ja mielellään valkoiset sukatkin. Paidat pitää nyt olla kukallisia. Ja entäs se vaalennpunainen! Tytöissä vaan asuu joku vaaleenpunainen geeni... ei mahda mitään. Ei nyt pidä käsittää väärin, en mä anna lapsen päättää omatoimisesti mitä päälle laitetaan, eihän se lapsen tehtävä ole ollenkaan. Välillä annan toki pari vaihtoehtoa jotka olen itse katsonut sopiviksi päivän rientoihin että niistä saa valita mutta välillä tietenkin on vain pakko itse päättää se asia vaikka mikä huuto tulisi. Eikös se niin ole että vanhempien tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä.

No välillä en mäkään jaksa ja yksinkertaisesti kerkeä tuohon vaatteiden vaihtoon puuttumaan. Se on sekuntti hiljaisuutta ja akka on käyny vaihtamassa vaatteet, yleensä kotiin tullessa se on se yökkäri. Eilen sitten mua alko kuitenkii ihan naurattaa tää juttu koska tajusin että mähän on itse ihan samanlainen sämplääjä ihan oikeesti. Ainahan mullakin se tyypillinen ongelma on johonkin lähtiessä että kaappi on täynnä vaatetta mutta ei siltikään mitään päälle pantavaa. Mut  kun oon kirjoillut sitä että kuinka monet vaatteet päivän aikana pitää olla päällä niin eilen tää jotenkin iski mun tajuntaan. Aamun shoppailureissulla oli yhdet vaatteet, kotiin tullessa vaihdoin kotivaatteet, lähdin ruokakauppaan ja laitoin yhdet toiset vaatteet (eri kuin aamulla, syy siihen myöhemmin), taas kotiin tullessa eri vaatteet joista paita oli eri kuin ne edelliset kotivaatteet, illalla lenkkivaatteet ja sen jälkeen tietty illan oleskeluvaatteet ennen nukkumaanmenoa. Ehkäpä mulla ei ole kovasti varaa arvostella tuota lasta, ei se omena kauas ole puusta tässäkään kohtaa pudonnut :D

Noniin... syys siihen miks mun oli pakko vaihtaa ruokakauppa reissulle eri vaatteet kuin aamulla oli se että koska ilma oli ihan mahtava, mun oli pakko saada jalkaan  farkkujen kanssa korkokengät ilman sukkia. Aamulla olin kävellen liikenteessä eli siis liki kolme kilometriä tuolta shoppailu paikoilta pölyisen hiekkatien päässä, niin ei siinä korkokenkiä pilata. Me oltiin pikkulikan kanssa molemmat aivan tohkeissamme, Kip kop kip kop... mä niiiiin rakastan sitä ääntä ja fiilistä miltä ne kengät tuntuu jalassa.

Ihan perus Tamariksen mustat korkkarit pienellä platoolla. Hyvät kävellä ja mukavat jalassa :)

 

Illalla lähdin lenkille. Porvoossa siis ollaan. Mulla on ehkä miljoona kuvaa tuolta joen rannalta eri vuodenaikoina, eri säässä ja valaistuksessa. Se on vaan niin kaunis. Illall kun pääsee tuulettaa ajatuksiaan ja musiikki soi korvissa niin on ihan eri ihminen sen jälkeen. Sitä pystyy siirtymään siitä päivän hälinästä ja kaikesta sählingistä rauhaisaan iltaan ja aikuisten aikaan. Mua hämmentää taas lenkkeillä valoisan aikaan sillä mä nautin siitä pimeydestä ja siitä että tunnen olevani yksin. Nyt näkee muut lenkkeilijät ja tietty niitä on tuollaisina kauniina iltoina paljon liikenteessäkin. En kaipaa lenkkiseuraa enkä puhu puhelimeen. Ma haluun olla hiljaa, puhumatta mutta kuunnella musiikkia. Joskus se on vähän sellaista askel eteen, askel taakse salsaamista kun tulee oikein hyvät biisit. Matkalla pysähdyn tekemään lankkuja, punnerruksia ja vatsoja... menen valotolppien välejä askelkyykkyä... sitten on ihana päästä kotiin ja suihkuun. Pinkeillä mennään!

 

Ihan pakko vielä hehkua! Mä en ees muista koska olisin saanut kukkia! Tosin jos joku ilmaantuisi kotiin suuri kukkapuska kädessä niin mä kysyisin  että mitä pahaa se on tehnyt. Pojat oli jäätelöllä ja pyöräilemässä pääsiäisen jälkeen ja ilmaantuivat kotiin näiden kanssa :) Voi että oli äiti onnellinen ja otettu. Mitään sen parempaa kuin itse kerätyt ja aivan huippuunsa ylpeä pieni mies. Sain kukkaset etukäteen näköjään sillä äitienpäivänä istutaan lentokoneessa matkalla Kreikasta takaisin kotiin :)